Ope miun


Äireen kielen ope,
lausahti.

Et sinnee koskaan,
kirjoittammaan opi.

Tyhmä.

Tommottit yl vilkkaat,
pites laittaa suljettuun laitokseen,
jättää sinne.

Ääliö sie oot.

Runoilijaa siust ei ainaskaan tuu.

Riimeistä ja loppu soinnust,
sie et tajuu mittään.

Leino se on ainoa oikea,
runoilija.

Tokas hää.

Muut on roskaa,
lausahti ope miun.

Silt istumalt tuhosin,
toist sattaa runoa.

Ei ois pitännyt tehrä,
temppua moista.

Par kymmentä vuotta,
en kirjoitellut mittään.

Ny taas aloitin,
raapusteleen,
kaiken moista.

Ihteäin ilahrutan

Jo vai lykästää,
niin lukijakin jothain pittää.

Tekeleist tämmöttis.

Raapusteluist moninaisist.