Pien mehtämies


Miun jalkani,
reiret harallansa.

pöllikasan ympärillä,
Poikaisena mie,
miesten hommiss.

Mukamas apupoikana,
kahton reuhka lakkista,
tukkijätkää.

Kurttuses naamas juonteet,
vanhalla ukolla.

Oon tolkunna jo vain,
voimaa äirän käppyräss,
hirmuisast on.

Pölli vihtoo ilmass,
ko hää siit pihreillänsä,
kiinni ottaa.

Kourat häll isot on,
en halunna ett rutistteloo,
ukko minnuu.

Karsin mäntylöisen oksii,
kui aikamies konsanansa.

Mukamas miehten hommis,
pien pojan tappi.

Jukupliut vesur on isompi,
ku mie.

Mutt kaikk miehet myö,
tervas nuotioll kaffetta hörppimäss, 
leivän käntty,
kouras niin miestä ett.

Köriläisten ringiss.