Pilkillä


Jäätä kaikkialla.

Suunnaton jääkenttä,
rantoja ei näy.

Yksin pilkkijä,
valkoisella peitteellä,
jäisen kylmässä.

Tunteettomassa suuruudessa.

Pieniä reikiä pintaan sen,
kairallansa tekee hän.

Narske lastuavan jään,
kirskahtelee korvaan.

Hiljaisuudessa kaikki kovana,
äänet pienetkin kuuluu.

Läpi jään kaira uppoaa,
purskahtaa jää hyhmä,
vähäisen vettä pinnalle jääkentän.

Istahtaa penkille.

Monta jäälakeutta jo nähnyt,
rispaantunut jakkara.

Pilkkinsä upottaa.

Reikään tummaan,
mies tuo hiljainen,
elämää jo nähnyt.

Vartoo ,vartoo,
liikettä ongen odotellen.

Sielu leväten,
kaiken kiireisen elämän keskellä.

Jospa tänään tulisi,
saalista makiaa.

Ehkä ei sittenkään.

Kun täällä vaan olla saan.