Hahmo menneisyyden


Hahmo peilin takana.

Tuijottaen lasittuneella katseella, kohti. 

Läpi minusta ,kaikesta.

Lasia ei lain pelkkä kehys.

Tuijottaa minua se vain.

Liikahdan.

Paikallaan hän tyhjällä katseella.

Suunsa aukaisee murahtaa vaimeasti,
ääniaalto käy lävitse, tärähtää vartaloon.

Kuultavaa sanaa ei kuule korvani,
tunnen sielulla viestinsä hänen.

Aikojen takaa kutsuu minua menneisyys.

Kietoen tulevan myrskyn minuun kiinni,
lihakoukuilla takertuen.

Tulevaisuus odottaa.