Uni soturi

Vantterat miehet,
taistoon käy.

Joka solulla taistelija,
viimeiseen pisaraan.

Sotaisa heimo,
ylämaan nummien.

Kotikontujaan puolustaa,
herroja englannin mailtaan häätää.

Kalke teräksen,
kipinöitä lennättää,
aseiden osuessa toisiinsa,
raivoisasti kaikuu aukiolta.

Lihakset vahvat,
pitelevät viuhuvaa,
asetta terävää.

Silpovat terällä miekan,
lihaa huutavaa.

Karmeaa,
mutta tehokasta.

Taistelu kunniasta,
voitosta lyodä vihollinen,
raakana käy.

Armoton soturi,
kahdella miekalla,
taistoon käy.

Tappokoneena tehokas,
takana satoja kaltaisijaan.

Vanhan tien,
kivinen aita paljon,
nähnyt on historiaa.

Tuskaa ja kohtaloita,
osaisipa se kertoa tarinansa.

Miehet juoksevat huutaen,
karmeata ääntä pitäen,
aseet tanassa.

Kohti uhkaa.

Vihollinen odottaa peitset tanassa,
jouset valmiina.

Kuolo käy, rintamat harventuvat.

Vain raaimmat selviävät.

Aikana jolloin vain voima,
ratkaisi kuka jatkaa,
sukua ylpeää.

Miehet vahvat nuo.