Huokaa kostea suo
Hiljaa kuiskivat suot.
Vaikeroivat vuosisatojen kosteaa elämää.
Usvaharson suojakseen vetäen,
piiloutuen maailmalta.
Tehden itsensä näkymättömäksi.
Helppo on sumuun kadota,
tehden itsestään henkiolennon.
Leijua kosteikkojen yllä,
arvokkaasti lipuen.
Aamun sarastus repii ja raastaa,
valonsäde leikkurilla piilomme hajalle.
Vapauttaen uuden aamun.
perjantai, 9. lokakuu 2020
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.