Valo himmeä
Kuun kelmeä valo, viivansa vetää.
Tyynen rauhaisaan veden pintaan,
värähtele ei mikään, tässä hetkessä.
Ajaton on elämä.
Yksin oksalla istuvan pöllön huhuilu,
kiirien kauaksi muuttuen suureksi ääneksi,
illan jo ohittaessa meidät, taittuen yöksi.
Odottaen tulevaa.
torstai, 1. lokakuu 2020
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.