Sydän neulottu
 

Ruhjeet sydämen,
neulonut olen.

Isolla neulalla reijät,
vuotavan.

Tulella poltin valtimot kiinni,
hehkuvaa rautaa käytin.

Kipua tuntenut en,
kärsinyt olen tarpeeksi,
tunnoton.

Pienet reijät annoin vuotaa,
tyrhetyy se joskus.

Laastari,
apua ei liene hylkään mielestäin.

Ajatus purskahtaa,
elossa vielä, ei eloton mieti.

hengitän syvään.

Toivun joka askeleella,
se pitenee harpaten.

Voimat lisääntyy,
vahva tulee minusta,
satuttaa kukaan ei voi.

Halaus.