Usva

Aikainen aamu.

Vene puinen lipuu,
tyynen veden pintaa.

Lämmin vesi nostaa usvaa,
pinnasta metsälammen.

Sadussa tunnun liikkuvan,
Unessako olen lie.

Ei, ketään missään.

Airot pienen pärskeen,
joka vedolla tekee.

Äänetönnä muuten,
lipuu lammella kalamies.

Onget sojottavat yli laidan,
paikka löytynyt on,
pysähtyy aika, kaikki.

Ajattele ei mitään,
onkii vain,mies veneessä.

Ajatus lepää.

Rauhallisena tuijottaa kohoa,
tyynellä pinnalla.

Heilahtaa ,nyt nykii.

Saalis.