Kadotettu määränpää 


Leijuva ajatus.

Vapaana liiti elämästä toiseen,
sielu levoton,
vailla aitoja ja tuulen tekemiä esteitä.

Saderintaman jälkeen,
elimme seesteisiä hetkiä.

Vaikka maailmakuvamme muuttui alati,
mikään ei ollut pysyvää.

Tukevatkaan kivijalat eivät pystyneet,
ankkuroimaan meitä elämään kiinni.

Ajelehdimme kuin ajopuut,
vailla suuntaa.

Menimme eteenpäin.

Tietämättä minne ja miksi.


Raimo.Sa
18.01.2013