Upottava elämä 


Elämä on kuin suo, 
kostean hyllyvä.

Kaunis mutta vaarallinen,
yllättäen alta pettävä alusta. 

Tuntuen loputtomalta tarpomiselta. 

Askeleen upotessa, 
joka kerta syvemmälle.

Matka ei etene. 

Aikaa vain kuluu kauemmin. 

Olisiko pitänyt valita kantatie, 
ehkä olisin ollut perillä jo tänään. 

Kaikki on suhteellista.


Raimo.Sa
21.05.2012