Viileys saapuu

Kalutut koivut,
orpoina.

Havupuiden,
vihreyden vierellä yksin.

Raadollisina seisovat,
kohti taivaita kurotellen.

Haukkoen mennyttä elämää.

Luurankoina kalpeina,
kylkiluut paljaina,
ruhjottuina.

Kaikki vihreys, elämä,
lehvästön tuuheus.

Imetty rungon sisään mahlana,
elämän voima.

Odottamaan uutta kevättä.

Jälleen aika tulla,
puhjeta kukoistukseen,
saa koivu tuo.

Keväällä.