Pelkomme sumuinen
Sakeassa usvassa, asuu pelko.
Sitä emme näe,
emme voi koskettaa olematonta.
Tunnemme vain pelon, tuntematonta kohtaan.
Aistimme väristykset ihollamme.
Vartalomme vajavaiset, eivät riitä tietämään.
Suuri, tuntematon ympärillämme.
Pelkäämme.
Emme tiedä miksi.
Värisemme,
haavanlehtenä syysmyrskyssä.
Turhaan.
torstai, 4. helmikuu 2021
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.