Aamulla

Yön tummuus,
vaihtuu utuiseen hämärään.

Taivaanrannassa pilkottaa,
valoa oranssia.

Aamun sarastus hiipii hiljalleen,
kuin varkain se tavoittaa,
puiden latvat.

Säteet valaisee,
rungot vaalean koivun.

Hetki hetkeltä,
hämäryys loittonee.

Pakenee,
loikkien karkuun.

Valo tunkeutuu kaikkialle.

Hohtaa kirkkautta,
valkoinen lumipeite.

Koski vielä vapaana,
jää ei ole sitä kahlinnut.

Pärskeet sen,
rakentaneet kuurapinnan,
oksille puiden.

Satumainen näkymä hellii,
väsyneitä silmiä.

Välillä sattuu,
niin korea on näkymä.

Hohtavan kirkkauden.

Elvyttävä voima iskeytyy,
tuhansina voltteina
läpi kehon.